Lennyllä oli vain yksi pieni toive elämässään - hän halusi tulla maailman parhaaksi futariksi. Pienenä esteenä hänen tiellään oli vain se, että hän sattui olemaan onnettomin jalkapalloilija, mitä kuvitella saattoi. Jo palloon osuminen potkaisemisessa oli ylivoimaisen vaikeata. Puhumattakaan siitä, että pallo olisi mennyt oikeaan suuntaan. Useimmiten hän lensi nokalleen potkaistaessaan vain nurmea jalkojensa alla.

Hän haki paikkakuntansa jalkapalloseuraan Kunto.Valmentaja-Hännikäinen otti hänet kyllä mukaan seuraan, mutta hänen oli pojan oman turvallisuuden vuoksi pistettävä tämä harjoittelemaan itsekseen kuivaharjoittelua vedoten aloittelijan tarpeeseen harjoitella näin. Myöhemmin pääsisi sitten otteluunkin pelaamaan - ehkä.

Eräänä yönä Lenny näki unta. Hänen suuri idolinsa Keisari Jiri Limanen lahjoitti hänelle vanhat platinaiset pelikenkänsä. Lennyn korvaan Jiri kuiskasi, että tämän tuli vain laittaa kengät jalkaansa ja juoda Violan kertotaulumaitoa, niin maaleja tulisi syntymän.

Aamulla hänen sänkynsä alla oli todella vanhat, käytetyt, puolirisat nappikset. Huolimatta kauheasta hajusta hän veti monot jalkaansa ja pyysi äidiltään kertotaulumaitoa. Eihän sellaista ollut kotona, joten hän juoksi kauppaan ostamaan loput kymmenen litraa sieltä. Ensimmäinen litra meni jo matkalla takaisin kotiin.

Tänään oli viimeiset harjoitukset ennen suurta Vesa Cupia. Nyt hän tulisi näyttämään Hännikäiselle mistä kanat pissivät. Ennen lähtöään juotu litra teki tehtävänsä ja hänen täytyi käydä vessassa.

Valmentaja oli tavalliseen tapaansa pistämässä Lennyn omaan piiriinsä, kun tämä vetäisikin vasurilla ulkosyrjäsaksipotkun omalta maaliltaan toiseen maaliin kolmen tolpan kautta. Muut pelaajat olivat hänelle pujottelukeppejä. Lenny sanoi voivansa olla Cupissa hyökkääjä, puolustaja ja maalivahti. Kaikki muut voisivat olla vaihtopelaajia. Näin hänellä olisi vähemmän väistettäviä esteitä kentällä.

Ensimmäisen ottelun Vesa Cupissa hän voitti 5-0, toisen 10-0, kolmannen 15-0. Sitten hän jo lisäsi vähän vauhtia, 25-0, 30-0, 35-0. Pistänkö 50 rikki, hän kysyi Hännikäiseltä.

Jäljellä oli enää viimeinen päivä ja finaaliottelu. Säästääkseen risoja platinakenkiään rikkoontumasta kokonaan, hän ei pitänyt niitä, kuin vain otteluissa. Puoli tuntia ennen finaalia hän kaivoi reppuaan laittaakseen arvokkaat kengät jalkaansa. Ne eivät olleet siellä! Äitiii! "Ai niin - äiti vastasi. Reppu haisi niin hirveästi. Löysin sieltä aivan hajonneet, löyhkäävät kengät, heitin pois. Finaalin kunniaksi ostin sinulle uudet, kas tässä. Olet ne ansainnut!" Äitii... Eii...

Soitto isälle. Tämä lupasi mennä kaivelemaan roskista. Ottelu alkoi. Kenkiä ei tullut ja Lenny näytteli satuttaneen jalkansa, eikä voinut pelata. Ensimmäinen puoliaika, vastustaja johti 5-0. Toinen puoliaika, tilanne jo 9-0. Isä tuli vihdoin kenkien kanssa. Lenny veti ne jalkaansa ja juoksi kentälle. Hänellä oli tosi kiire tehtailussaan. Vastustaja johti enää 9-8. Lenny pujotteli kuin viimeistä päivää ja syötteli itsensä kanssa, Laukaus ja... tuomari puhalsi pelin poikki.

Lennyn unelmauni oli muuttunut painajaiseksi. Turha edes yrittää nukkua enää. Ei ollut kenkiä, ei ollut maitoa ja huomenna oli taas mentävä harjoittelemaan itsekseen...

Putkensolinat