-Mitä sä haluat sitten isona, mitä sä niinku toivot?

- Sit joskus mä tuun saamaan kaks lasta. Ensiks tulee tyttö. Sen nimeks sopis hyvin Sandy. Siitä pari vuotta ja tulee poika. Ei kannata olla liikaa ikäeroa, niin ne voi olla hyvinkin kavereita keskenään. Ja ei poikaa ekaks, niin se ei voi fyysisellä voimalla hallita pikkusiskoa. Tytöt on usein pieninä fiksumpia. Näin niistä voi tulla hyvä pari.

Maattiin ketoheinikossa kesällä 1980 katsellen sinikirkasta taivasta auringossa. Georg ja minä.

Tulevaisuus oli täysin auki. En usko oikeasti ajatelleeni yhtä päivää pidemmälle. Jälkeenpäin ajatellen musta tuntuu, että kuitenkin tiesin aika tarkkaan, kuinka elämäni tulee kulkemaan seuraavat vuosikymmenet. Vaikka ylioppilaskirjoituksiin oli vielä pari vuotta aikaa, käytännössä tiesin jo tuolloin, mitkä kirjaimet minkäkin kokeen perässä tulisi olemaan. 

Tuolloin mistään ei tiennyt mitään, mutta kuitenkin kaikki oli täysin selvää. Tänä päivänä asioista taas tietää ainakin huomattavan paljon enemmän, mutta välillä tuntuu kaiken käyvän yhä epäselvemmäksi. "Tieto lisää tuskaa." Onko sanonnassa jotakin perää? Asia on niin monitahoinen, että yksi Suomen viisaimmista ihmisistä, Esko Valtaojakin, tarvitsee asian tiivistetyssä muodossa esittämiseen kansantajuisesti 200 sivua tekstiä. Minun on turhaa asian perimmäisyyttä tässä pohtia.

Jokainen tulemme tänne, ja jätämme oman jälkemme taaksemme. Olemme aikamme, poistumme, mutta jälki jää. Usea toivoo jättävänsä paremman maailman jälkeensä. 

Muutama vuosi ja lapseni ovat samanikäisiä, kuin minä olin tuolloin kesällä 1980. Miltäköhän  tulevaisuuden maailmansa näyttää heidän mielestään tuolloin?

Mielenkiintoista matkaa tuleville poluille ja hyvää syntymäpäivää tälle päivälle!

Putkensolinat