Jo kahdeksan minuuttia! Totta se oli. Herätyskellon digitaali ei erehdy. Varsinkaan, kun se oli varmistettu pattereilla vielä sähkökatkon varalta. Kahdeksan min... eikun, jo yhdeksän! Siitä oli 23 vuotta, kun näin oli käynyt edellisen kerran. Silloin hän pähkäili illalla ennen ylioppilaskokeen reaalia, tuleeko siitä varmasti laudatur. Silloin hän päätti, että tämä olkoon viimeinen kerta. Ja se oli pitänyt kaikki kosimiset ja lasten syntymiset ja pääministeriksi tulemiset.

Itse asiassa Jyrki Kataisella oli lyömätön taktiikka saada unen päästä kiinni. Sammuttaessaan valon hän kävi minuutissa läpi päivän pikakelauksella. Sen jälkeen hän poimi sieltä kaikki hyvät asiat, jotka oli saanut aikaiseksi päivän aikana. Kullekin hän antoi aikaa kymmenen sekuntia. Niiden läpikäyminen kesti neljä-viisi minuuttia. Se tarkoitti sitä, että hän teki päivittäin 25-30 hyvää asiaa. Ja tottavie. Yhden hyvän asian tekeminen kesti keskimäärin puoli tuntia, ja hänen päivänsä olivat 12-15 tuntisia. Käytyään läpi päivän viimeisen hyvän teon, hän oli jo puoliksi nukkumassa ja näkemässä unia kaikista huomisen hyvistä teoista.

Mutta nyt aika oli mennyt jo kolme minuuttia yli oikean ajan, ja hän makasi silmät sipposen selällään. "Joku on nyt vakavasti viallaan." hän tokaisi itselleen ja kävi uudestaan läpi vapun ajan. Hän ei voinut käsittää sitä, että vaikka hän oli tehnyt pelkästään tänä vuonna jo 3500 hyvää asiaa, puolueen kannatusluku oli pudonnut useita prosentteja. Samassa hän käsitti vappupuheensa olleen epäonnistunut. Mummokin, jota hän oli auttanut portaissa oli kiitoksen sanan sijaan oikeasti sättinyt häntä vakuuttaen, että nousee kyllä kasikymppisenä itse askelmat. Työttömyys, sotet, kuntien yhdistämiset - kaikkia näitä hän oli pitänyt onnistumisinaan, mutta nehän olivatkin kaikki epäonnistuneina aina vaan keskeneräisiä. Eihän niitä oikeasti haluakaan kukaan muu, kuin ne, ketkä hän on onnistunut vakuuttamaan niiden erinomaisuudesta. Oikeastihan se on samaa näpertelyä, kuin menisin hirvimetsään ritsan kanssa ja luulisin aseeni tehoavan maailman nälänhädän pelastajaksi.

Ennen pitkää Katainen ymmärsi kellon olevan viisi aamulla ja soivan puolen tunnin kuluttua. Hän nousi jo ylös ja keitti aamupuurot valmiiksi kaikille. Tänään on eduskunnan kyselytunti, hän pohti. Tänään sen on tapahduttava. Kello kuudelta hän herätti muun perheen aamiaiselle. Tällöin hän oli suunnitellut päivänsä kulun uusiksi.

Hän soitti vielä presidentille. Hän oli jo nuorisoajoistaan lähtien pitänyt Niinistöä mentorinaan, vaikka hänellä itsellään oli tällä hetkellä todellisuudessa enemmän valtaa, kuin presidentillä. Kaikki on kuitenkin katoavaista. Hän ymmärsi vasta nyt, mitä Niinistö oli tarkoittanut vuonna 1998. Kaikki on katoavaista. Hän katsoi tyhjää puurolautastaan pitkään.

Kello 16, kyselytunnin alkaessa, hän nousi seisomaan. "Arvoisa puhemies, minulla on ilmoitusluontoinen asia eduskunnalle. Olen päättänyt...". 

Seuraavana yönä Katainen nukahti taas kuudessa minuutissa.

Putkensolinat