Opettaja A. Korhonen oli hiestä aivan märkänä. Hänelle epätyypilliseen tapaan hän heräsi aivan hirveän painajaisen kauhistuttamana.

Hän aterioi koulun ruokalassa, kun yksi oppilaista tuli hänen luokseen kysymään mitä tekisi, kun ei jaksa syödä kaikkea lautaseltaan, vaikka herkullista onkin. Opettaja A. Korhonen nousi ylös. Otti oppilasta hihasta ja ohjasi sivummalle. -Laita loput ruoat tänne biojäteastiaan. Oppilas kiitti neuvosta, pysähtyi ruokasalista ulos vievän oven kohdalla, tarttui karmista kiinni pyörähtääkseen ympäri. -Opettaja A. Korhonen! -Niin? Hän oli ihmetellen nostanut jostakin lattialle joutuneen muovihenkarin ja käveli oppilaan luo. -Opettaja A. Korhonen, kun meillä on ne kokeet ensi viikolla ja tunti vielä iltapäivällä, niin voisinko mennä luokkaan lukemaan läksyt vielä kertaalleen? Haluaisin niin saada kokeesta kiitettävän numeron. -Tottakai voit mennä. Opettaja A. Korhonen taputti oppilasta olkapäälle. -Saat varmasti hyvän numeron tuolla opiskeluhalullasi.

Rehtori ryntäsi ensimmäisenä rikospaikalle. -Nyt jäit kiinni! Elokuvaryhmä kuvasi koko murhatapahtuman!. Meillä on kaikki tarvittavat todisteet. Opettaja A. Korhonen katsoi verisiä käsiään. Muovisen henkarin sijaan hänellä oli kädessään metrin mittainen hiilihanko. Oppilas makasi yllättäen lattialla verissään kuolleena hänen edessään. Opettaja A. Korhonen talutettiin poliisin käsiraudoissa ulkona odottavaan Maijaan.

Lopetan murhatutkinnan, johtava poliisipäällikkö sanoi. Käsissäsi ja sinulla olleessa jättikauhassa oli vain makaronilaatikon ketsuppia. Oppilaasi soittivat ikävissään perääsi ja kysyivät koska väliin jäänyt koe pidetään. Menehän koululle valmistelemaan sitä.

Koulun pihalla rehtori oli kuitenkin kaksipiippuisen haulikon kanssa häntä vastassa. -Tänne sinulla ei ole astumista! Askel vielä ja sinussa on yhtä monta reikää kuin suolasirottimessa! Täällä ei hirviöt heilu. Urasi on loppu, loppu, häivy ja äkkiä!

Syyttäjä oli tiukkana. -Työsuhteen purkaminen oli ainoa mahdollinen päätös. Opettaja A. Korhonen oli vastoin ohjeita jättänyt oppilaalle kertomatta mihin tämän tulee laittaa käytetyt astiat. Hän syyllistyi varkauteen ottamalla luvatta ja salaa henkarin naulakosta ja kätkenyt sen käteensä myöhempää käyttöä varten saadakseen rikoshyötyä. Lisäksi hänen likainen mielikuvituksensa antoi hänen luulla tappaneensa oppilaan. Mielenvikainen täytyy eristää lapsista yksityisselliin. Tuomion on oltava ankarin mahdollinen. Rehtori nauroi ivallisesti syyttäjän vieressä

Oli puolustuksen vuoro. Opettaja A. Korhonen katsoi ympärillensä. Häntä ei ollut kukaan puolustamassa. Eikö kukaan puhu hänen puolestaan? Samassa ovi aukesi. Sisään marssi sata, tuhat, kymmenentuhatta, satatuhatta, kaksisataatuhatta ihmistä. -Vapauttakaa opettaja A. Korhonen! Vapauttakaa A. Korhonen! Hänen ei tarvitse pitää puhetta.

Tuomari kopautti nuijallansa pöytään. Ääntä ei kuulunut laisinkaan. Tuomari vaihtoi nuijansa lekaan ja mäiski pöytäänsä niin, että vain puukappaleet lensivät pitkin huonetta. -Hiljaisuus!

Valo loisti suoraan vasten hänen kasvojaan. Pimeään tottuneita silmiä oli siristettävä.

A. Korhonen meni suihkuun. -Tottavie. Siitä on tasan viisi vuotta kun pidin edellisen suunnittelemani koulurakennuksen avajaispuheen. Silloin taisinkin viimeksi nähdä painajaisia. Aina se puhe jännittää yhtä paljon. No, hyvä. Onpa nyt tämä Jätkäsaaren projekti sitten jotakuinkin valmis, huomenna lomille. Onneksi ollaan sentään Suomessa, ei voi tällaiset unet käydä toteen. Syksyllä sitten valmistelemaan Kalasataman kouluprojektia. Olipas kyllä todentuntuinen uni.

Putkensolinat